|
Pienoisautoilu polkupyöräteeman ympärillä jatkuu, vuorossa on neljä autoa aikaväliltä 1959- 1963, joista kolme on Atlas-kustantamon kioskiautoja ja peräisin Norevin tehtaalla.
Mallien näyttävyys ja erikoisuusaste vaihtelevat taas melkoisesti ja siksi toisista on mukana paljon kuvia, toisista taas vähemmän. Tämä on kuitenkin pelin henki nyt, kun edetään vuosilukujen mukaan ja kaikki täältä Paimiosta löytyvät TDF-mallit pääsevät esille.
Muitakin malleja on siis olemassa, jotkut ovat kuitenkin niin hintavia tai vaikeasti saatavia, ettei niitä ainakaan toistaiseksi ole edes Kari Kitin lähes täydellisessä kokoelmassa.
(lahjavinkki, eli jos joku lukija on aikeissa lahjoa Karia syystä tai kolmannesta, voisi eräs mieluisa lelu olla Tour de France-sarjaan kuuluva R4, jossa on kenguru katolla ja Berger- teipit kyljissä…) 
1: Renault Dauphine 1959 Atlas-Norev on tämän nelikon vanhin malli ja esittelylistan ensimmäisenä. Pikkuauton malliksi kerrotaan assistance, tämä on siis liikkunut siellä letkan joukossa huoltoautona. Mallissa on paljon erikoisuuksia, mutta ei perusautokaan ihan sitä tavallisinta mallia edusta, vaan tämän esikuva oli tyyppiä 1093. Kori näyttää ensin etuovia lukuun ottamatta vakiolta, mutta katsokaapa tavaratilan kannen päällä olevia, raidallisia alueita. Pienoismallissa nuo lätkät ovat muovia ja asennus lienee niinkin monimutkainen kuin liimaus suoraan tuohon paikoilleen. Näitten lätkien tarkoitusta etsittiin monestakin lähteestä, mutta tuloksetta ja jos joku tuon asian tietää, kertokoon sen meillekin esim. tuolla foorumin puolella. Itse heitän villinä arvauksena niiden olleen ihan toimivia, katteen keskiosan puolelta saranoituja, tai irti nostettavia tavaratilan kansia, joista saattoi ottaa pikaisesti jonkun fillarin vaatiman varaosan ilman, että autoa tarvitsi kokonaan pysäyttää. Takana eli konepellillä on niin ikään muovinen, melko iso kuljetuskehikko, johon mahtuu mukaan useampikin polkupyörä. Etuovet ovat ihan oma juttunsa eli ovia ei ole lainkaan, ainoastaan oviaukot, enkä malta olla palaamatta vanhaan teoriaani, jonka mukaan arkkitehti Alvar Aalto piirsi myös erikoisautoja Ghian koripajalle… mukaan lukien 4CV Jolly. Tuosta kun Aalto on vetänyt rälläkällä muodon kohdalleen, ylimääräisestä pellinpalasta on samalla syntynyt Paimion sairaalan pääsisäänkäynnin katos, tosin vasta pienoismalli. Tuo tavarasäiliön pikaluukkujuttu tuli mieleeni vasta äsken, kun katselin näitä auton kuvia. Ovien tarkoitushan lienee mahdollisimman nopea pyrähdys huolettavan polkupyörän luo ja sieltä takaisin autoon ja siitä taas sain ajatuksen, josko myös ne raidalliset lätkät ovatkin avattavia luukkuja? | |
|
|
Näiden erittäin hienojen varusteiden lisäksi autossa on tietenkin viralliset kyltit edessä ja takana sekä muutama urheilulehden mainostarra. Tätä samaa autoa myytiin myös Norevin omana tuotteena ja tuo seikka selittää mallin runsaat pisteosat. Autostahan löytyy mm. erilliset ovien kahvat, pyyhkijät, hyvin tehdyt lamput, koneen tuuletusritilät ja onpa se tuttu uuninlamppukin takana rekisterikilven keskellä. Norevin omassa mallissa on mm. hieman enemmän tarroja, harmaat penkit ja valkoinen ratti. Etuluukun raidat ovat yhdensuuntaiset ja takapään telineessä on pari fillarin runkoa, vanteita ja muitakin varaosia. Hintaa on myös sen mukaan ja kun perusautot ovat kuitenkin aivan identtisiä, merkkikerääjä pärjää mainiosti tälläkin autolla. Kalliimpi malli lienee suunnattu todellisille Tour de France -kerääjille, jotka kelpuuttavat vain täydellisen pikkutarkkoja malleja.
2: Floride avomalli 1962 Atlas-Norev on toiminut Europe 1 - radioaseman toimittajan ajopelinä. Tässä autossa ei liiemmin ole erikoisvarusteita ja kun värikin sattuu olemaan hieman synkkä, ei mallin visuaalisuus yllä ihan sarjan kärkipäähän. Perusauto on toki ihan nätti, mittasuhteet ovat kunnossa ja onhan avomallin Floride aina erikoinen auto. Molemmissa päissä autoa on taas nuo kulkuekyltit ja niiden lisäksi teemaan kuuluvia varusteita ovatkin vain nuo kolme Europe 1- tarraa. Kokomusta sisustakaan ei herätä suurempia tunteita, onneksi alas viikattu kangaskatto on lainattu suoraan kalliimmasta versiosta ja nyt tuo kattopaketti sekä ylös nostetut sivulasit antavat autolle hieman enemmän "ilmettä". Puskurit, mallimerkinnät, lamput, takapään tuuletusritilä sekä tuulilasi karmeineen ovat nekin ihan samoja kuin Norevin kalliissa siviilimallissa, ainakin mallinnukseltaan. Viimeistely heijastuu luonnollisesti mallin hintaan, repsottava lasinpyyhin pysyi onneksi paikoillaan, mutta kesken kuvaamisen omia aikojaan pudonneet takavalo sekä etupään kyltti aiheuttivat pientä jumppaa. Kyltti löytyi helposti, mutta lamppua sai etsiä tummalta terassimatolta hieman pidempään… | |
|
|
3: Juvaquatre Dauphoisine 1963 on tämän nelikon poikkeus, valmistaja on Universal Hobbies, malli edustaa vanhaa mainosautoa parhaimmillaan, mutta nyt alkaakin selittely. Ostin tämän Kiinasta ns. tehtaan takaoven kautta, myyjä ilmoitti vuodeksi tuon 1963 ja koska auto oli ilman myyntipakkausta, tuo vuosiluku jäi listoille ilman, että asiaan kiinnitettiin sen suurempaa huomiota. Auton keulakyltissä lukee kuitenkin TDF 50 ja jottei asia menisi liian helpoksi, oheisen mustavalkokuvan liitetekstissä mainitaan vuodeksi 1947…joten homma oli mennä täysin arpajaisiksi. Eräs ranskalainen mallikerääjä oli myös kirjannut auton vuodelle 1950 eli sitä voisi ehkä pitää oikeana vuotena, pienoismalli on nyt joka tapauksessa ihan väärässä paikassa, mitä tulee sen esittelyvuoroon. Ja jotta ette pitäisi minua täysin sokeana ja hölmönä, puolustaudun tuon vuosiluvun suhteen sen verran, ettei tuo kyltin numero aina ole vuosiluku, vaan joissain tapauksissa se kertoo kuinka mones fillarikilpailu on kyseessä. 
Nyt ajattelin, että viideskymmenes ja auto päätyi tähän kohtaan. Vanha kuva on mukana myös esimerkkinä siitä, miten mallitehtaallekin sattuu kömmähdyksiä; verratkaapa kuva autossa olevia oviteippauksien kirjoitusasuja pienoismallin vastaaviin! Ja siellä sentään pitäisi olla ammattilaisia, toisin kuin täällä.
Käsittääkseni tuo Vittelloise on jonkun sortin kivennäisvettä ja auton mainosoivallukset ovat kyllä todella hienoja jos ei takerruta muutamaan virheeseen. Pikkuautossa kun ei ole valkosivurenkaita ja toisaalta siihen on lisätty sinänsä ihan hienot lipputangot molempiin etukulmiin. UH tunnettaan nippeleitä harrastavana valmistajana, joten ehkä ylimääräinen lipputankokin menee sen asia piikkiin. Katon sivuilla olevat pitkät mainoskyltitkään eivät ole ihan esikuvan mukaisia, mutta se lienee enemmänkin valmistustekninen juttu, teipattu muovilaatta on paljon halvempi ja helpompi valmistustapa kuin tuollaisten irtokirjainten väsääminen. | |
|
|
|
Katolla on kunnon ämyrit, joilla saatettiin tiedottaa kaikille katsojille tämän kivennäisveden ylivertaisuutta ja havaintovälineenä on vielä huikean kokoinen juomapullo.
Nippeleitä ja pisteosia on kivasti myös perusautossa, takaluukun ja konepellin kahvat ovat erillisosia, samoin melkein kaikki valot, keulan ritilä, puskurit, pyyhkijät, tankin korkki putkineen ja niin edelleen. Rekisterikilvetkin on lainattu vanhasta autosta, jos nyt vähääkään näen oikein ja apumiehen oven etupuolelta löytyvät nuo vanhat pakettiauton painoluokat. Mallin vanteissa on kuitenkin kaikkein hienoin oivallus, en ole nähnyt koskaan vastaavaa ideaa, jossa vanne on maalattu kruunukorkiksi!
Tällainen vanha mainosauto on mielestäni hieno, tämä erottuu massasta, eikä kahta liian samanlaista tule koskaan. Malli olisi varmaan todella hyvä, jos se olisi ostettu kaupasta, mutta nyt kiinalaiskoijarin versiossa maalipinta oli todella likainen, höystettynä jollain oudoilla, harmaan maalin näköisillä roiskeilla jotka eivät irronneet normaalisti pyyhkimällä. Koitin niitä sitten koneella hiukan siivota, etteivät kuvat näyttäisi ihan kamalilta. Normaalistihan pienoismallit ovat aina pölyisiä, sellaista vitriiniä ei olekaan mihin ei pääsisi hiukan likaa, eikä asia nytkään olisi haitannut, mutta lähikuvissa tuollaiset epäpuhtaudet näyttävät todellista isommilta. Outo juttu on, ettei tätä mallia ole näkynyt myynnissä yhtään missään ja silti sama auto löytyy monen, lähinnä ranskalaisen mallikerääjän nettisivuilta ja kaiketi siten myös kokoelmista. Lähinnä tulee mieleen, että tämä on ollut joku lahjamalli jossain muussa auto/ lehtisarjassa ja tämä on toimitettu vain tilaajille. Sama systeemihän on käytössä lähes kaikissa ns. kioskiautoissa, myös meillä myytävissä Bond-autoissa (esim. 2/ 2009, se 007 ja Renault 11 puolikas) sekä mestareiden ralliautot -sarjassa. Irtonumerona voi kyllä ostaa kaiken muun, mutta ei tilaajalahjoina toimitettavia erikoismalleja. 
4: Estafette Gendarmerie 1963 Atlas-Norev on santarmiarmeijan pikkubussi. Näitä on varmasti tarvittu todella monta siellä kilpailureitin varrella. Perusauto on täysin sama kuin tasan vuosi sitten esitelty, metallihopea pikkubussi. Eroja kuitenkin on ja tuo 10/ 2009 malli oli Norevin omaa valikoimaa, joten merkkituotteen ja kioskiauton välinen hintaero näkyy viimeistelyssä. Katolla on sininen vilkku, etuovissa pienet logot, puskurin kulmassa on erillinen Gendarmerie- kyltti ja tietysti myös tämä hieman synkkä, erittäin tumman sininen väri kuuluu auton perusvarustukseen. Teemaamme liittyviä lisukkeita on tasan kaksi eli kilpailun kyltit. Keulassa on hiukan isompi ja näyttävämpi kyltti, kun takana tyydytään oveen ruuvattuun, pienempään laattaan. Suurin ero siviilimalliin verrattaessa löytyy katolta, tässä nuo kattoikkunoiden paikat ovat ummessa. Pienempiä eroja on lähinnä viimeistelyssä, tästä puuttuvat mm. keulamerkki sekä ovenkahvojen maalaus. Maalipinta on kyllä kiiltävä, (etukulmasta liikaakin, auto on sininen vaikka kuva näyttää vihreää) mutta roskainen ja aivan appelsiinia, lisäksi hytissä on pieni tekninen eroavaisuus eli käsijarru/vaihdekeppikomponentti on asennettu väärin ja nyt sitä käyttää matkustaja! Siinä heti yksi selitys, miksei poliisi partioi koskaan yksin… | |
|
|
|
Tällaista mallistoa tällä kertaa. Ranskassa näkyy olevan Dauphinen kalliimpaa versiota jonkin verran myynnissä, Florideakin oli kaksi kappaletta ja Estaa löytyi tasan yksi. Juvaa emme löytäneet ainuttakaan, mutta olen varma, että heti kun olen lähettänyt tämän jutun ulos, löytyy ainakin tieto auton jakelukanavasta, mahdollisesta lahjamallista tai muusta vastaavasta.
Loppuun taas kuva, josta monikaan ei varmaan tunnistaisi auton mallia, jos kuva erotettaisiin asiayhteydestä. Samalla saadaan esille yksi hieno yksityiskohta lisää. | |
| |
|
- Markku Rantanen -
| |